Malalai Rahim pätevöityy suomalaiseksi lääkäriksi
MARI KARSIKAS
toimittaja
"Afganistanin pakolainen, lääkäri Malalai Rahim on aktiivisesti ja omistautuneesti työskennellyt Iranissa Niatakin pakolaisleirillä". Näin lukee UNHCR:n laatimassa todistuksessa. Todistus on yksi niistä harvoista siisteistä dokumenteista, jotka todistavat Malalai Rahimin lääkärin urasta. Muut todistukset, esimerkiksi se, joka kertoo hänen opiskelleen sisä- ja lastentautien lääkäriksi Venäjällä, ovat kuluneita ja kostuneita. Pakomatkansa aikana hän on joutunut oman turvallisuutensa vuoksi säilyttämään tärkeimpiä papereitaan maahan haudattuna.
Nyt nuo kostuneet todistukset ovat siististi kansiossa. Todistukset eivät kuitenkaan kerro siitä, millaista on ollut työskennellä lääkärinä maaseudulla, jossa potilaan luokse ratsastetaan hevosella ja työvälineistä on pulaa. Tai miten hoidetaan potilaita pakolaisleirillä, jossa kuumuutta ja pahimmillaan +40 astetta ja vettä on aina liian vähän.
Pitkästä koulutuksestaan ja 12 vuoden työkokemuksestaan huolimatta 39-vuotias Malalai Rahim ei pääse Suomessa lääkäriksi noin vain. Hänen täytyy pätevöityä suomalaiseksi lääkäriksi. "Lääkäriltä vaaditaan Suomessa melko paljon. Jos olisin ammatiltani joku muu, voisin hakea suoraan töitä, mutta nyt minun tulee opiskella lisää. Mutta mielelläni minä opiskelenkin", hän kertoo.
Suomenkieli - vaikea mutta välttämätön
Yksi tärkeimmistä opiskeltavista asioista on kielitaito. "Tulimme Suomeen kesällä 2000 ja kesäaikana kielikursseja oli tarjolla vähän. Muutaman kuukauden kuluttua pääsin kielikurssille. Kurssilla minulla oli todella vaikeuksia, sillä en ymmärtänyt suomea yhtään2, Malalai Rahim muistelee.
Kurssin suorittaminen vaati häneltä paljon työtä myös siksi, että suomen kielen aakkoset ovat erilaiset kuin Malalain oman äidinkielen, persian, aakkoset. 2En edes päässyt aina tunneille, sillä minulla oli neljä poikaa, joita minun tuli hoitaa. Lisäksi olin raskaana ja koko ajan väsynyt allergialääkkeiden vaikutuksesta. Olisin halunnut lopettaa kurssin, mutta opettaja kannusti jatkamaan. Kun pojat nukkuivat, minä opiskelin."
Kova työ kannatti. Muutaman kuukauden kuluttua Malalai Rahim osasi puhua jo vähän suomea. Nyt hän on suorittanut yliopistossa virallisen kielitutkinnon. Todistus osoittaa, että hän osaa puhua ja kirjoittaa suomea. Se onkin yksi vaatimus lääkäriksi haluaville ulkomaalaisille.
Harjoittelussa oppii paljon
"Paljon pitää vielä opiskella, että minulla on lääkärin ammattitaito ja -sanasto suomen kielelläkin. Ja nämä suomenkieliset taudin nimet ovat erilaisia! Pneumo tarkoittaa keuhkoja ja nia tulehdusta, mutta pneumonia onkin sitten suomeksi keuhkokuume", Malalai ihmettelee.
Lääkäriksi pätevöitymiseen kuuluu rankka koejakso. Ensimmäisessä kokeessa testataan lääketieteen keskeiset asiat. Sitä varten tulee lukea suomen kielellä monta tiiliskiven paksuista kirjaa. "Lukeminen on raskasta, mutta vielä vaikeampaa on se, kun kysymyksiin tulisi vastata suomeksi. Raskainta on kuitenkin ajan löytäminen opiskelua varten."
Koejakson seuraavissa osissa testataan terveydenhuollon lakien hallinta ja potilaan tutkiminen vastaanottotilanteessa. Eikä sekään vielä riitä lääkäriksi pätevöitymiseen. "Sitten on vielä puolen vuoden pakollinen harjoittelu", kertoo Malalai Rahim, joka on vuoden aikana ollut harjoittelijana muun muassa terveyskeskuksen päivystysosastolla, sisätautiosastolla ja kirurgian osastolla.
"Harjoittelijana olen aina toisen lääkärin kanssa töissä. Vaikka saan silloinkin tehdä paljon töitä itsenäisesti, on läsnä aina toinen lääkäri, joka allekirjoittaa kaikki paperit. Näillä harjoittelujaksoilla oppii paljon."
Iso perhe - rahaa tarvitaan
Nyt kun viidestä pojasta nuorin on menossa päiväkotiin, Malalai pääsee itsekin taas harjoitteluun. "Halusin terveyskeskukseen, sillä siellä näkee niin monenlaisia asioita. Se helpottaa ensimmäiseen lääkäritenttiin valmistautumista", hän perustelee.
Harjoittelujaksoilta ei ansaitse paljon rahaa perheelle. Se huolettaa Malalaita. Tulevat tentitkin maksavat paljon.
"Suomeksi opiskeleminen ei ole helppoa eikä aina jaksa opiskella, kun on koti ja perhekin hoidettavana. Lisäksi rahatilanteemme ja sukulaisemme Afganistanissa huolettavat. Jos ei olisi tätä huolta ja stressiä, jaksaisin opiskella ehkä enemmän", Malalai miettii.
Vaikka Afganistanissa on tavallista, että naiset eivät käy töissä, Malalai Rahim haluaa jo töihin. "Jotkut ihmettelevät, miksi minulla on niin kiire päästä lääkärin töihin, vaikka minulla on perhekin hoidettavana. Mutta en halua istua kotona ja miettiä, keneltä saamme rahaa jokapäiväiseen elämäämme."
Vaikka lääkäriksi pätevöityminen vaatii paljon ja kestää kauan, Malalai haluaa työskennellä Suomessa laillistettuna lääkärinä. "Jos on Suomeen tullessa hyvä koulutus ja opiskelee suomen kielen kunnolla, en usko, että työn saaminen on niin vaikeaa. Vaikka vanhenen koko ajan niin uskon, että toimin Suomessa vielä oikeana lääkärinä. Kunhan jaksan suorittaa pätevöitymiskokeet loppuun", hän sanoo.
Tulosta
