Somaliperhe Pohjois-Euroopassa
Vanhemmat ja lapset sinnittelevät kahden kulttuurin ristipaineessa
LIISA PELLINEN
Pakolaisperheen elämä on turvallista uudessa maassa, toisin kuin kotimaassa, josta se joutui lähtemään vainon tai sodan vuoksi pakoon. Omasta kulttuurista, tavoista, periaatteista ja arvoista irtirepäistyksi joutuminen aiheuttaa pakolaisperheelle kuitenkin uusia kysymyksiä ja haasteita, joihin on vastattava. Uudessa maassa monet asiat ovat toisin kuin entisessä kotimaassa.
Perhe ja sukulaisuus ovat Somaliassa sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen elämän ydin. Somaliperhe on suurperhe. Siihen kuuluvat äidin, isän ja lasten lisäksi isovanhemmat ja vanhempien sisarukset ja serkut. Myös ystävät voivat olla osa perhettä. He voivat asua joko pysyvästi tai väliaikaisesti perheessä.
Kaikinpuolinen jaettu vastuu ja yhteistyö on somaliperheessä itsestäänselvyys. Muun muassa lastenhoito ja kasvatus jakautuu kaikkien perheenjäsenten kesken. Usein isovanhemmat toimivat sovittelijoina lasten ja vanhempien välisissä kiistoissa. Ei ole harvinaista, että isovanhemmat tai muut sukulaiset kasvattavat lapsen kokonaan. Ympäröivä monilukuinen perhe tarjoaa lapselle ensimmäiset turvalliset ihmissuhteet ja oman perheen apuun voi turvautua koko eliniän.
Klaanit luovat yhteenkuuluvuutta
Somaliperhe kuuluu sukuryhmään, joka on osa klaania. Jokainen klaani kuuluu yhteen Somalian kuudesta klaaniperheestä. Klaanijäsenyys perustuu isän kautta polveutuvaan verisukulaisuuteen, jossa jälkeläisillä on yhteinen esi-isä.
Klaaneihin jakautuminen on yleistä useassa Afrikan maassa. Eurooppalaiselle klaanin merkityksen ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Tieto yhteisestä alkuperästä ja yhteiset moraalisäännöt, tapa elää, luovat klaanin jäsenten välille luottamuksen, hyväksynnän, yhteenkuuluvuuden ja yhteisvastuun ilmapiirin.
Heikommassa asemassa olevien sukulaisten hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu suvulle ja suku ja klaani ovatkin somalialaisen yhteiskunnan ainoa luotettava hyvinvointijärjestelmä. Olosuhteiden vaikeutuessa klaaniin kuuluvat pitävät tiukemmin yhtä, luottavat toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisistaan.
Perheet hajoavat pakolaisuuden vuoksi
Jokaisella perheellä on omat tapansa ja tottumuksensa, jotka luovat turvaa ja rakentavat kunkin perheenjäsenen omaa identiteettiä. Tavat ja tottumukset voivat myös elämänmuutoksen myötä muuttua ja näin tapahtuu erityisesti sodan ja pakolaisuuden seurauksena: Totutut perinteet ja perheenjäsenten suhteet ja roolit muotoutuvat uudelleen.
Pakolaisuudessa perhe voi hajaantua ympäri maailmaa ja siteet sukuun löystyvät. Jokaisessa perheessä joku perheenjäsenistä on kuollut sodan aikana, ystävät ja naapurit ovat kadonneet. Ei ole tavatonta, että somaliperheen isä asuu Somaliassa, äiti nuorimman lapsensa kanssa Suomessa, muut lapset Englannissa, täti Belgiassa, setä Saudi-Arabiassa, serkku Ruotsissa ja isoäiti Etiopiassa.
Ulkomailla ja Somaliassa asuvaan sukuun ja ystäviin pyritään kuitenkin pitämään yhteyttä puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Toisinaan on mahdollisuus myös vierailla ja lomailla sukulaisten luona. Vaikka oma perhe on hajallaan maailmalla, somaliperhettä rakennetaan perheenjäsenten keskuudessa esimerkiksi tarinoimalla perheen ja suvun historiasta. Sukulaisille lähetetään taloudellista tukea, mikä on omiaan vahvistamaan sukusiteitä.
Pakolaisuudessa elävillä somaliperheillä on edelleen velvollisuus huolehtia kotimaassa heikommin toimeentulevista perheenjäsenistään. Kotimaassa asuvat sukulaiset odottavatkin apua, pakolaisten rahallinen tuki heille on sodan vuoksi ja aikana elintärkeää. Suoran rahallisen tuen lisäksi voi esimerkiksi ulkomailla asuva nuoripari järjestää häänsä Somaliassa nälkää näkeville sukulaisilleen ja ystävilleen menemättä itse paikalle.
Perheen roolit koetuksella
Perinteisesti somalialainen yhteiskunta velvoittaa isän hoitamaan suhteet kodin ulkopuolella ja myös ansiotyön. Usein ajatellaankin isän elättävän perheensä, vaikka usein myös äiti hankkii perheelle elantoa yksityisyrittäjänä. Poikkeuksetta perheen asema yhteiskunnassa määräytyy isän saavutusten perusteella. Äidin vastuulla on lasten- ja kodinhoito. Lasten oletetaan tottelevan vanhempiaan ja erityisesti tyttöjä vahditaan tarkkaan.
Suomessa asuvat somalivanhemmat odottavat, että lapset ottavat vastuun kotitöistä samalla tavalla kuin Somaliassa eivätkä vietä vapaa-aikaansa ystävien kanssa ja harrastusten parissa.
Vanhempien odotusten ja nuorten omien vapaa-ajanviettotoiveiden törmätessä ei somalilapsilla ole Suomessa samanlaista suurperheen luomaa tukiverkkoa kuin kotimaassaan. Erityisesti yksinhuoltajaperheiden lapset joutuvat hakemaan neuvoja ja tukea kodin ulkopuolelta. Ristiriitoja syntyy, kun lapsen saamat neuvot eivät käy yksiin somalivanhempien uskonnollisten ja kulttuuristen periaatteiden kanssa.
Somaliperheen asema on muuttunut pakolaisuuden myötä. Suomessa somalialaisen suurperheen tehtäviä korvaavat valtio ja virkamiehet. Koska nämä tahot osallistuvat ja vaikuttavat Suomessa mm. lasten kasvatukseen, ovat monet somalivanhemmat kokeneet menettäneensä otteen lapsistaan. Kotimaassaan lakimiehenä tai korkeana valtion virkamiehenä työskennellyt somali-isä on Suomessa menettänyt auktoriteettinsa perheen elättäjänä. Täällä somaliperheiden hyvinvointi riippuu valtion tarjoamista palveluista, kuten koulutuksesta, terveydenhuollosta ja päivähoidosta.
Monet miehet kokevat itsensä hyödyttömiksi eivätkä tiedä mihin tarttua. Vaimot voivat kokea itsensä Suomessa myös riippuvaisemmiksi aviomiehistään, sillä muun suvun tukea kriisitilanteisiin ei ole enää tarjolla. Äitien työtaakka on myös kasvanut, sillä lastenkasvatukseen ja kotitöihin ei ole saatavilla apua samalla tavalla kuin kotimaassa Somaliassa. Toisaalta myös isät ovat joutuneet ottamaan enemmän vastuuta kotitöistä ja lasten hoidosta.
Uuden kielen taito on valtaa
Kielitaito tai -taidottomuus mullistaa rooleja perheen sisällä. Perheen äitien riippuvuus aviomiehistään johtuu joskus myös kielitaidon puutteesta. Jos aviomies on saapunut Suomeen ensimmäisenä hän on ehtinyt perheenyhdistämisprosessin aikana oppia jo suomen kieltä toisin kuin myöhemmin saapunut vaimonsa.
Perheenäitien on myös hankalaa lähteä pois kotoa ja jättää lapset lähteäkseen kielikursseille. Kieliopinnot antavat kuitenkin somaliäideille enemmän mahdollisuuksia. Mutta kielen oppimisesta voi aiheutua myös ongelmia avioparien kesken, jos miehen on vaikea hyväksyä vaimonsa uutta itsenäisyyttä.
Kielitaito asettaa joskus myös lasten ja vanhempien roolit päälaelleen. Koulua käyvät lapset oppivat useimmiten suomen kielen helpommin ja nopeammin kuin vanhempansa. Niinpä lapset joutuvat lähtemään vanhempiensa tulkeiksi esimerkiksi lääkäriin. Kielitaitonsa avulla he saavat perheensisäistä valtaa, mutta myös vastuuta.
Lähteet:
Alitolppa-Niitamo, A. 1994: Somalipakolaiset Helsingissä. Sosiaaliset verkostot ja klaanijäsenyyden merkitys. Sosiaali- ja terveysministeriö. Pakolaistoimisto.
Huttunen, L. 2002: Kotona, maanpaossa, matkalla. Kodin merkitykset maahanmuuttajien omaelämäkerroissa. SKS 861.
Tiilikainen, A. 2003: Arjen Islam. Somalinaisen elämää Suomessa. Vastapaino.
Tulosta
